torstai, 17. elokuu 2017

Hengellisen toiminnan rakennekaavio

Koska pääministerimmekin uskaltautui tekemään EU-korjauskaavion, niin minä ajattelin uskaltaa tekemään hengellisen toiminnan rakennekaavion. Esimerkkinä tässä on parisuhteen palikat, jotka kuvaavat parisuhteen kannalta tärkeitä asioita. Tällainen malli ei tietysti vastaa siihen, miten asiat pitäisi hoitaa ja miten ne saadaan kuntoon, vaan malli vain kertoo siitä, mistä asioista kohde rakentuu. On itsestään selvää, että asioita voidaan jäsentää monella tavalla, eikä erilaiset jäsentelyt tarkoita sitä, että jokin toinen malli olisi väärin, vaan erilaisilla jäsentelyillä voidaan saada erilaisia näkökulmia asiaan.

Tiedän, että monet minua viisaammat ja hengellisesti ansioituneemmat ovat luoneet omia malleja. Olen juuri lukenut Carl-Erik Sahlbergin kirjan ”Sankta Claran ihme”, jossa hän kertoo omasta 9 kohdan mallista kasvavalle seurakunnalle. Hän todisti itse tässä Tukholman keskustan seurakunnassa, että siinä oli toimiva malli. Miksi sitten kannattaa tarjota jotain erilaista ja omaa rinnalle? Itselleni tämä vain aukesi toisenlaisella tavalla.

Hengellistä opetusta lahjoista ja siitä, miten ne voivat rakentaa seurakuntaa, on paljon tarjolla. Se ei ole väärin, mutta minusta tuntuu, että jotain puuttuu. Olen itse miettinyt usein jalkapallojoukkuetta seurakunnan vertailukohtana. Jos kaikki juoksentelevat kentällä omiin lahjoihin keskittyen, niin joukkuepeli ei taida onnistua. Toisaalta ilman niitä lahjoja ja niiden käyttämistä yhdessä ei myöskään tapahdu mitään.

Yksinkertainen mies tekee palikkamallin (Sipilä on jo seuraavalla kehitystasolla). Seuraavassa minun 5 palikkaa ja palikoiden perusta.

 

 

 

  1. Kristus-kallio. Sen päälle rakennetaan, jos tehdään seurakuntaa. Muuta perustaa ei ole. Tämä ei ole yksi palikka vaan kaiken pohjalla oleva perusta. Kuitenkin pohja voi jäädä autioksi kallioksi, jos sen päälle ei rakenneta jotain hengellistä yhteisöä ja toimintaa.

  2. Visio (=toiminta-ajatus). Palapelissä pitää olla jokin kokonaiskuva, jotta ketään kiinnostaa laittaa paloja yhteen. Visio ei tässä ole jotain yleistä ja ylevää, vaan konkreettinen tekemisen tavoite tai toiminta-ajatus. Lauluryhmää ei ole, jollei ole visiota yhteisestä laulamisesta ja sen avulla palvelemisesta. Raamattupiiriä ei ole, ellei ole yhteistä visiota tällaisesta ryhmästä.

  3. Innostus (=motivaatio). Visio ei toteudu, jos ei ole motivaatiota. Visio sinänsä voi olla innostava, mutta toiminta vaatii usein sinnikkyyttä ja sitkeyttä viedä asioita eteenpäin. Tämä motivaatio tarvitaan, koska aina pitää ylittää laiskuuden ja mukavuuden kynnykset. Joskus sitä pitää myös hoitaa (vrt. laihdutusryhmät).

  4. Lahjat (armo-etuliitteellä tai ilman). Ihmisillä pitää olla osaamista ja toimintakykyä. Lauluryhmä ei voi toimia ilman musikaalisuutta, mutta voi olla monen tasoisia lauluryhmiä ja aina lahjakkuuden taso ei määrää lopputulosta. Lahjat ilman näitä muita elementtejä ei välttämättä toteudu lainkaan tai ei rakenna yhteisöä (paraskaan Litmanen ei voita Champions Liigaa ilman joukkuetta).

  5. Organisointi. Lauluryhmä ei toimi, jos joku ei kerro missä ja milloin kokoonnutaan ja harjoitellaan. Jonkun pitää ohjata ja organisoida (tarkoituksella en käytä termiä ”johtaa”). Toiminnan organisoituminen voi olla muodollista tai epävirallista, mutta jotenkin se toteutuu tai sitten toiminta hajoaa tai loppuu. Yleensä se vaatii vastuuhenkilöiden selvää nimeämistä, koska jaettu vastuu usein häviää kokonaan.

  6. Paimenuus. Kaikki hengellinen toiminta vaatii myös hengellisen arvioinnin ja ohjauksen. Tämä arviointi ei tarkoita vain erehtyneiden piiskaamista vaan sisältää myös hengellisen kasvatuksen, rohkaisun, tuen, uusien haasteiden tunnistamisen jne. Tämä paimenuus pitäisi olla ikään kuin kaikkien muiden 4 elementin päällä, sillä kaikkien elementtien osalta voi olla tarpeen ohjata asioita. Tällä paimenuudella en tarkoita vain seurakunnan ammattilaisten toimintaa, vaan myös maallikoiden toiminta – esim. omaa pohdintaa oikeasta linjasta, vaikka paimenuuden osalta pappien rooli on selvästi näkyvissä.

Näiden elementtien osalta täytyy tietysti ymmärtää, että nämä eivät henkilöidy yhteen henkilöön, vaan jokainen ihminen voi toimia monen palikan alueella (toivottavasti ei kuitenkaan peruskalliona; se paikka on varattu ihmistä suuremmalle). Kaikissa näissä palikoissa toteutuu myös johtajuus, mikä on joskus kovin nostettu kovin keskeiseksi asiaksi.

Näiden rakennuspalikoiden alla voi tietysti nähdä vielä seuraavat hengellisen toiminnan perustukset, joita ilman toiminta ei tietysti ole kristillistä:

  • Usko: Tämän täytyy olla pohjana.

  • Rukous: Usko hengittää rukouksen kautta.

  • Sana: Jumalan Sana on aina jotenkin mukana, jos usko on lähtökohtana.

  • Rakkaus: Rakkaudellinen yhteys on ainut todellisen hengellisyyden ilmapiiri.

  • Uskollisuus & alttius: Tarvitaan ihmisiä, joilla on valmius lähteä liikkeelle & jatkaa uskollisesti

Auttaako tämä jäsentely mitään? Minulle itselle tämä jäsentely ehkä johtaa ajatuksia siihen, että jonkin toiminnan tilaa ja kehityskohtia voi miettiä näiden palikoiden avulla (aivan kuten parisuhteen tilaa ja ongelmakohtia voi analysoida parisuhteen palikoiden avulla).

 

sunnuntai, 19. kesäkuu 2016

Uskosta ja jalkapallosta

On kaksi todella kansainvälistä asiaa: kristillinen usko ja jalkapallo.

Yhtäläisyyksiä:
• Kumpikin on kansainvälinen ja ylittää rajoja. Nämä muodostavat yhteisen kielen eri tahojen välille.
• Kumpaakin voidaan älyllisesti analysoida, mutta kummastakin innostutaan muista kuin älyllisistä syistä.
• Kummassakin tarvitaan säännöt - muuten ei ole mitään sisältöä, mutta asian ydin ja innostuksen lähde ei ole näissä säännöissä.
• Osa säännöistä on lähes mielivaltaisia valintoja, joita vaan tarvitaan. Osa niistä on täysin luovuttamattomia, joita ilman sisältö muuttuu täysin.
• Kummassakin on akateemista opetusta ja paljon teoreettista tietoa, mutta se mikä ratkaisee käytännön tapahtumat pelikentällä.
• Kummassakin on katsomo ja käytännön toimijat. Sekä katsomossa että kentällä on viisautta, mutta yleensä sitä on katsomossa paljon enemmän.
• Kumpikin voi herättää vahvoja tunteita ja intohimoja, mutta usein suurin osa ajasta on arkista pyöritystä.
• Kumpikin voi korruptoitua sairaaksi ilmiöksi.
• Kummassakin voi olla suurta sankaruutta ja suuria yksilöitä, mutta kumpikin on silti joukkuelaji.
• Kummassakin on katsojia enemmän kuin tekijöitä.

sunnuntai, 19. kesäkuu 2016

Peukalopaikkoja Raamatusta

Rukoilin kerran Jumalalta henkilökohtaista sanaa itselleni, kun aloin lukea Raamattua. Vastaus tuli nopeasti; jo kolmas jae lukemastani jaksosta tuntui minulle kohdistetulta:

Matt. 5:3 Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Masentava tulos: neljä vuosikymmentä uskon vaellusta ja sitten arvioidaan hengellisesti köyhäksi. Arviointi tuli siis vielä korkeimmalta mahdolliselta taholta.

Uskalsin yrittää vielä uudestaan pari päivää myöhemmin. Taas Raamatusta tuntui yksi lause minulle kohdistetulta:

Matt. 9:2 ..Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.

Ei Taivaan Isä vieläkään luottanut minun oppineisuuteen, vaan minulle annettiin hengellisen opetuksen nolla-luokan oppituntia. Taisi ylemmällä taholla se ajatus, että tuo on noita toivottomia tapauksia – vain puhtaasti armosta pelastettavia.

Sain sitten vakavampaakin opetusta kyseisistä Raamatun kohdista. Mietin kuinka hengellisesti oppineet julistajat voivat olla hengellisesti köyhiä, jos se kerran on taivaaseen pääsyn edellytys. Sain sellaisen ajatuksen, että silloin kun ihmisellä on kosketusetäisyys omaan haavaan ja syntiin, niin silloin pysyy köyhänä Jumalan edessä eikä ole varaa julistaa oppia muita ylempää. Ja tuo nolla-luokan oppitunti on tarpeen kymppiluokallakin; se on uskon alkukohta, mutta myös loppuhuipentuma. Se halvaantunut kaveri, jolle sanat lausuttiin, ei ansainnut teollaan taivasosuutta, mutta sama pätee kaikkiin muihinkin.


sunnuntai, 6. syyskuu 2015

Pelastuksen viitta

Seuraava tarina on satu eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, vaikka se tapahtuikin minulle.

Tulin nuorena uskoon ja sain pelastuksen valkoisen viitan päälleni. Se oli hyvä ja peitti minut täydellisesti. Sitten kuulin pyhityksestä ja päättelin, että se tarkoittaa tämän pelastuksen viitan parantamista. Niinpä lähdin kustomoimaan tätä viittaa paremmin vallitsevan muodin ja muiden näkemyksien mukaiseksi. Siinä vain kävi niin, että hieno viitta repesi parantelun kohdalta ja siihen jäi mustia käden jälkiä. Yritin peitellä tätä repeytynyttä kohtaa ja kätkeä sen piiloon. Viitta vain repeytyi entistä pahemmin ja minun piti kyyristyä, jotta sain repeytyneen kohdan piiloon. Nämäkin yritykset vain lisäsivät mustia jälkiä viittaan ja minun piti kyyristellä entistä enemmän. Lopuksi olin aivan sykkyrässä ja yritin pitää viitan ehjää kohtaa edessäni.

Sitten totesin, että tämä homma meni ihan pieleen. Pyysin Jeesukselta uuden puhtaan viitan ja sainkin sen. Se oli taas hyvä ja peitti minut täysin. Ongelmana oli vain se, että olin jumittunut kyyryyn vanhan viitan alla ja oli tosi vaikea päästää pystyyn. Minun piti vähän kerrassaan opetella taas luonnollista pystyssä olemista. Tein päätöksen, että en enää parantele lainkaan tätä viittaa ja vielä kerran minä seison aivan pystyssä tämän viitan alla. Ja pyhitykseen palaan, kun ymmärrän sen asian vähän paremmin.

Ef. 2:8 – 9 "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä."

sunnuntai, 10. toukokuu 2015

Vapahtajan vanhemmista sukupuolineutraalisti

Tänä sateenkaaren valaisemana aikana, kun avioliittokin on sukupuolineutraali, pitäisi Vapahtajan vanhemmistakin puhua varmaan sukupuolineutraalisti. Yritän. Älköön kuulijan mieli yrittäköön arvella, kumpaan vanhempaan kulloinkin viittaa käyttämäni termi "toinen puoliso", vaikka tätä ei ole vielä kriminalisoitu.

Historian kirjoitus on kohdellut näitä puolisoita kovin eri tavoin. Toinen on korotettu lähes jumal-olennoksi, jota voidaan rukoilla ja palvoa, toinen on lähes unohdettu. Toisen puolison repliikkejä on tallentunut enemmän kuin opetuslapsien keskimäärin, toiselta ei ainuttakaan. Toinen eli vanhaksi ja näki Vapahtajan koko toiminnan, toinen kuoli kesken elämänsä.

Mikä oli heillä yhteistä ja teki heistä kelvollisia vastuulliseen tehtävään? Kumpikin suostui Jumalan tahtoon. Toinen teki sen pitkien keskustelujen kautta ja välillä ylistyslauluja säveltäen, toinen ilman yhtään tallentamisen arvoista repliikkiä. Mutta kumpikin myöntyi suureen kutsuun ja lähti sille matkalle, joka muutti maailman.

Luuk.1:38. Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Matt.1:24. Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

 

  • Henkilötiedot

    Espoolainen ev.lut. kirkkoon kuuluva insinööri tarinoi vapaasti hengellisen elämän teemaan kuuluvista asioista sitoutumatta mihinkään erityiseen opinsuuntaan.
    Kari Kovanen